Niin siinä sitten kävi, kun ilman ehkäisyä pidettiin hauskaa. Emännän menkat jäi tulematta, ja sit pissattiin tikulle, kahdesti. Molemmat testit näytti kahta viivaa.
Se tunne sillä hetkellä, käsittämätön. Musta tulee isi, wuhuu! Musta tulee isi, ei saatana.. Sitä ehtii kelata kaikenlaista noin kahden minuutin aikana, samassa ajassa tiedon äidiksi tulemisesta saanut avovaimoni vasta itkee onneaan.
Haluan heti mainita ennen kuin kukaan tuomitsee. Olen enemmän kuin onnellinen tästä, en tiedä parempaa. Pieni sarkasmi aina välillä piristää, ja tuo pientä rosoisuutta.
Mutta siis, testi positiivinen. Seuraavana päivänä soitto neuvolaan, ensimmäinen aika 15.12.2016. Sain kovan kehoituksen hoitaa se aamupäivä vapaaksi töistä että olen mukana tuolla. Eikä siinä, tämä onnistui helposti. Mukaan tietenkin.
Sen verran elämästä jo oppinut että tämä homma on täysin alkutekijöissään ja mitä tahansa voi vielä sattua. Mutta jos vain pelkää negatiivisia asioita, eikä iloitse niistä pienistä positiivisista hetkistä niin on elämä silloin aika perseestä.
Positiivisen testin tekemisestä on nyt n. 2 viikkoa. Ja miettikää, 2 viikkoa, ja nyt jo saan pahoitteluja hormoonien aiheuttamista kiukunpuuskista. Ja jo nyt keskustelemme kuinka vatsa ehkä on vähän pyöristynyt. Kahdessa viikossa kaikki on muuttunut. ”Rakas, keitä kahvit. Käytä koirat, ja voisit myös imuroida. Kato mä oon raskaana, pitää ottaa vähän rennommin nyt”. Tämä! Kyllä sitä tekee kaikkensa toisen eteen, mutta ei raskaus ole mikään sairaus. Tämä on yksi syy minkä takia tätä kirjoitan, mun mielestä on hauskaa vähän kuittailla takaisin.
Mieti, olet katsonut änäriä neljään asti yöllä, tiedostaen että seuraavana päivänä iltavuoro. Pitäis pystyy nukkuu pitkään. Ja mitä tapahtuu ennen kuin kello lyö 08.00? Ihana vaimokkeeni herää, avaa kännykän ja lukee raskausjuttuja. Ja on kuulemma pakko ravistaa mut hereille kertoakseen että nyt meidän yhteinen tuotos on lituska. Pieni kuin mikä, hihii.
Jes, kiitti. Arvostan tätä tietoa, keitänkö nyt sit kahvia kerta molemmat ollaan hereillä.
Jonkin verran olen lukenut juttuja raskauksista yms näihin liittyvistä jutuista. Harvoin olen törmännyt miesten kirjoittamiin juttuhin. Siksi tämä blogi. Ei se ole miehilläkään helppoa tuo raskausaika, me ei vaan kerrota sitä teille.
Tämä on mulle niin iso asia että juttua tulisi vaikka kuinka ja paljon. Ja kuten tuosta ylläolevasta huomaa, ilman kunnollista rakennetta. Kerron vain fiiliksistä. Tämä ensimmäinen pläjäys on tämmöinen -vähän kaikkea- tyyppinen kirjoitus. Jatkossa pyrin kirjoittamaan fiiliksistä mitä viikko on pitänyt sisällään.
Seuraavan kerran kirjoitan reilun viikon päästä, kun ollaan käyty ensimmäisen kerran neuvolassa.